Pikaiset heipat!

Pakko se on kai myöntää viimein! Perjantai-ilta (tai no kello puoli kaksi yöllä..) ja huomisaamuna lähtö New Yorkiin. Käytiin vielä tänään töissä coffee barissa pitämässä jäähyväispuhe ja sanomassa heipat asukkaille ja työntekijöille (vuorotellen vollotettiin Miran kanssa...) Illalla käytiin parin kaverin kanssa päivällisellä, ja yö on alkanut (ja varmaan jatkuu vielä tunnin jos toisenkin) pakkailujen merkeissä.

Vajaa viikko sitten käytiin Whistlerillä vuorella. Oltiin liikenteessä meidän kaverin autolla, ja jo matka vuorille oli uskomattoman kaunis... Puhumattakaan Whistlerin maisemista. Tässä muutama kuva (huomaatte etten liioittele :D)

Kuluneella viikolla saatiin kutsu japanilaiselle illalliselle erään mukavan pariskunnan luo. Ruoka oli mahtavaa (aika samanlaista kuin kiinalainen ruoka)! Toisena iltana puolestaan oltiin illallisella toisen ohjaajamme luona Pohjois-Deltassa. Viikolla päästiin myös osallistumaan Pub nightiin vielä viimeistä kertaa, kun meidän pyynnöstä elokuun Pubi-ilta järjestettiin jo näin alkukuusta.

En ala tähän (enkä tähän aikaan) sen kummempaa analyysia kirjoittelemaan harjoitteluajasta täällä Vancouverissa, mutta sen verran voin sanoa että tosi kasvattava kesä on ollut. Olen nähnyt ja kokenut paljon, saanut upeita muistoja ja nauttinut ajasta täällä. Tietenkään aina ei ole ollut ihanaa, ja myös itsensä kanssa elämistä ja pärjäämistä (kun on ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa on oikeasti itse ainoa joka voi itsestään huolehtia)on tullut täällä harjoiteltua ihan erilailla kun Suomessa.

Olen tosi onnellinen, että aikanaan hain tänne harjoitteluun, ja pääsin! Vaikka lähtö keväällä jännitti, en todellakaan tätä kokemusta vaihtaisi pois. Sekä harjoitteluaika, että kaikki se mitä on tapahtunut harjoittelun ulkopuolella tulee säilymään ajatuksissa varmasti pitkään.

Lopetan nyt tämän jaarittelun (ja ilmeisesti bloginkin, ellen sitten Nycistä jotain kuvia laita...) ja suuntaan unien kautta lentokentälle!

Some nostalgia in Stanley park!

Lot of lovely roses...

...some friends...

...and some loneliness...

...amazing nature...

 ...in the middle of the city...

 ...I could stay there forever...

 

Vuorimaisemia, ilotulituksia, afrikkalaista ruokaa, läkisäiset ja muuta mukavaa!

Tiistaina hypättiin Marjon ja Jennan kanssa bussiin lähes suoraan töistä. Tavattiin yksi kaverimme seabus-asemalla ja suunnattiin North Vancouverin puolelle Grouse mountainille. Juurelta huipulle on kolme kilometriä, ja meillä meni matkaan noin tunti 20 minuuttia. Kiipeily oli (ainakin mun mielestä) tosi kivaa, vaikka aika hiki tulikin. Koko matka oli jyrkkää (ja välillä vielä vähän jyrkempää) ylämäkeä, mutta näkymät huipulta olivat hikoilun arvoiset! Alaspäin mentiin gondolihissillä, kun jalan laskeutuminen ei kuulemma ollut oikein sallittua (eikä varmaan kovin terveellistäkään). Ekassa kuvassa on Downtown vuorelta katsottuna, tokassa hikiset (mutta onnelliset?) vuorikiipeilijät ja vikassa se hissi, jolla mentiin alas.

Kotimatka venyi sen verran myöhäiseksi, että nähtiin seabusista Downtown yövalaistuksessa. Näitä kuvia kun katsoo, ei varmaan tarvitse ihmetellä mitä ainakin minä tulen ikävöimään täältä lähdettyä... 

Keskiviikkona järjestettiin töissä mun ja Miran alusta asti suunnittelemat ja organisoimat olympialaiset. Lajeina olivat sammakonheitto, keilaus, koripallo, tikanheitto ja suuren suosion saanut wheelchair race. Ohjelmassa oli myös alkuseremonia kansallislauluineen, henkilökunnan hulahula-kilpailu ja loppuseremonia hienolla (lue: vähintäänkin kummallisella...) koreografialla varustetulla hulavanneshowlla. 

Iltapäiväkahvien aikaan pidettiin palkintojenjako, jossa jokainen osallistuja sai pienen pokaalin (kuka mistäkin syystä: paras tikanheittäjä, paras olympia-asenne, söpöin kilpailija, paras kannustaja...) Ensimmäisessä kuvassa lauletaan Maamme-laulua alkuseremoniasta, ja toinen kuva on otettu loppukumarruksista.

Töiden jälkeen lähdettiin picnicille (ja hyviä paikkoja varaamaan) English baylle, jossa illalla nähtiin Celebration of light -kisan toinen osa, Brasilian ilotulitus-show. Koska mentiin hyvissä ajoin rannalle, katseltiin ilotulituksia aivan aitiopaikalta! Kuten kuvista näkyy, muutama muukin oli tullut showta seuraamaan...

Torstaina oli töissä asukkaiden backyard bbq, jossa me opiskelijat toimittiin tarjoilijoina. Tarjolla oli hampurilaisia ja hot dogeja sekä erilaisia salaatteja. Sää oli grillaukseen sopiva, ja juhlissa (hyvän ruoan äärellä) tuntuivat viihtyvän kaikki. Perjantaina saatiin Miran kanssa meidän arvioinnit töissä, läpi päästiin molemmat ;) Oli kiva saada ihan konkreettinen palaute tästä kesästä, jota voi sitten käyttää myöhemmin hyödyksi vaikka työnhaussa...
 

Perjantai-iltana oli mun ja Miran läksiäiset meidän yhden kaverin luona. Tarjolla oli meksikolaista ruokaa, ja päästiin myös rikkomaan piñata silmät sidottuna(tosin mun ja Miran heikkojen yritysten jälkeen sen rikkoi Marjo, seurueen pesäpallon pelaaja, jolla oli kokemusta sekä lyönnin kohdistamisesta että voimakkuudesta :D). Illan päätteeksi lähdettiin kaupungille tanssimaan. Oli vaikea käsittää, että juhlittiin meidän läksiäisiä... Vaikka aikaa täällä on jäljellä alle viikko, en osaa vielä ajatella pois lähtemistä!

Tänään käytiin syömässä etiopialaisessa ravintolassa, jonka omistaa yhden meidän työkaverin mies. Kukaan meistä ei ollut maistanut afrikkalaista ruokaa aikaisemmin, joten tilattiin sellainen yhteinen lautanen, jolla oli vähän kaikenlaista. Ruoka syötiin (sienen tuntuisen) lätyn kanssa sormin. Erityisesti kasvikset oli tosi hyviä! Jälkiruoaksi meidän työkaveri tarjosi vielä teetä etiopialaiseen tapaan (ja laittoi miehensä juoksemaan kauppaan, kun yksi ainesosa puuttui). Teessä oli jauhettuna ainakin kaardemummaa ja kanelia.

Huomenna olis tarkoitus lähteä heti aamusta Whistler-vuorelle yhden meidän kaverin kyydillä. Luvassa siis varmaan upeita maisemia (ja ihanaa aurinkoa, täällä on koko viikonlopun ollut +30c!). Sitten alkaakin olla päivät täällä Vancouverissa laskettavissa yhden käden sormilla... Ja jotakin menoa olis vielä joka illalle, joten surkutteluun ei varmaan jää aikaa :)

Tässä vielä todistusaineistoa siitä mitä ihmiselle voi tapahtua kun viettää kolme kuukautta hyvin mummopainoitteisesssa ympäristössä, kuva otettu töissä viimeviikon perjantai-aamuna...