Sumuinen Los Angeles hyvästeli meidät lyhyen tuttavuutemme jälkeen aurinkoisella ja ehkä viikon lämpimimmällä aamulla eilen (tai sitten ilma vaan tuntui todellisuutta lämpimämmältä pienestä kuumetilasta johtuen). Kaupunki oli Hollywoodia, Beverly Hillsiä ja Universal Studiota. Glamouria, kalliita liikkeitä ja hienoja autoja. neonvaloja, turisteja ja kuuluisuuksien kotitaloja.
Se mitä itse en tiennyt etukäteen, on että kaupunki oli myös loputtomasti kodittomia ihmisiä ostoskärryineen ja nyytteineen, kannabiksen imelää tuoksua pimeillä kujilla, kuselta haisevia katuja downtownissa ja tennareita sähkölinjalla (kun joku kuolee jengitappelussa, muut jengiläiset heittävät tennarit sähkölinjalle "tuntemattoman" vainajan muistoa kunnioittamaan).
Los Angeles on upea, mutta karu kaupunki. Viiden yön reissulla ehdittiin nähdä Santa Monican ja Venice beachin rannat, Universal studioiden turistinähtävyydet, likainen downtown, rikkaat alueet Beverly Hillsissä, uinuvan rauhallinen Long beach -kaupunki ja Hollywoodin ihmemaa. Ainakin.
En olisi ikinä uskonut (eikä varmasti kukaan minut tunteva) rakastuvani Hollywoodiin. Olin ajatellut, että käväisy walk of famella riittää, ja loppupäivän voi sitten tehdä jotain kiinnostavaa. Jotenkin se satumainen tunnelma vei kuitenkin mukanaan, ja lopulta vietimme Hollywoodissa aikaa kahtena eri päivänä.
Yhtenä aamuna kun matkustettiin metrolla laitoin merkille, että vastapäätä minua seisoi tumma poika kirjoittelemassa jotakin mustakantiseen vihkoon. Mietin miten nättiä nähdä, kun joku kirjoittaa käsin nykyaikana. No jäätiin sitten Miran kanssa pois ja poika jatkoi matkaansa. Myöhemmin samana päivänä käveltiin kadulla (ja mikä todennäköisyyksien huippu) sama tumma poika seisoi pian edessämme! Hän kertoi kirjoittaneensa laulua metron kukkamekkoisesta tytöstä. Poika luki minulle tekstinsä, oli aika hassua kuulla tuntemattoman ajatuksia itsestä. Näin siis uusi (ja varmasti hienoin , jonka olen koskaan omistanut!) mekkoni pääsi historiankirjoihin (liioittelua?). Poika lahjoitti mulle äänittämänsä levyn ja vastalahjaksi pakotin hänet valokuvamallikseni:
Loma kului nopeasti, vaikka sairastelu hieman häiritsikin tunnelmaa... Lähtöpäivänä kun matkustettiin metrolla lentoasemalle olinkin melko kuumeessa. Oloa ei merkittävästi helpottanut, että viereeni sattui istumaan eräs vanhempi meksikolainen gentleman. Sain koko matkan kuunnella perusteita sille miksi minun tulisi mennä naimisiin hänen kanssaan ja miksi minun tulisi matkustaa yksityislimusiineilla julkisen liikenteen sijaan (kuumehouruissani kyllä todella mietin, että yksityisauto olisi ollut sillä hetkellä hieman miellyttävämpi tapa taittaa matkaa).
Kaikenkaikkiaan Los Angeles oli hieno, mutta erilainen kokemus kuin odotin. Seuraavan kerran palaan blogin ääreen todennäköisesti arkisemmissa merkeissä!
Ps. Juhannusyöksi en löytänyt kukkia tyynyn alle, mutta päätin testata toista taikaa josta äitini minua valaisi (väitti lukevansa kirjasta, mutta liekö itse kokeillut aikanaan..!). Tulevan sulhasen pitäisi siis näkyä unessa myös pukemalla vasemman jalan sukka väärinpäin yön ajaksi. En tiedä pitäisikö vähitellen alkaa huolestua, kun sulhasunia ei kuulunut tänäkään vuonna!
Tapahtuipa viikonloppuna niin, että törmättiin Miran kanssa Yaletownissa Marimekon myymälään. Enpä meinannut silmiäni uskoa! Ja vieläpä tutustuttiin mukavaan nuoreen suomalaiseen, joka oli sielä töissä. Hinnat kaupassa olivat kyllä kotimaisia korkeammat, ja myyjä kertoikin että täällä Vancouverissa Marimekko ei ole Suomen tapaan kaikelle kansalle tarkoitettu, vaan lähinnä keskivertoa rikkaammille.
Tänään kävin töiden jälkeen polkemassa jo maanantai-perinteeksi muodostuneen pyörälenkin, jonka varrella olevasta kaupasta poikkesin hakemaan aurinkorasvaa. Asiahan on siis niin, että keskiviikko-aamuna aikaisin otetaan sky train kohti Vancouverin lentokenttää, ja lähdetään viikoksi nauttimaan Los Angelesin auringosta. Mira on jo tunnollisesti pohtinut yhdeltä jos toiseltakin kantilta mitä vaatteita kannattaa ottaa mukaan, mutta mun pakkausinto jostain syystä lopahti siihen kun sain laitettua matkalaukun pohjalle bikinit. Toivottavasti ei paljon muulle ole käyttöä!
Pyörälenkin varrelta...
Äsken juuri otin karjalanpiirakat uunista. Meillä on huomenna suomiryhmässä aiheena perinneruoat, ja aateltiin Miran kanssa että kiva jos olis jotain maistettavaa kun on kerran ruoasta puhe! Vaikka mun edellisestä piirakanteosta oli kulunut jo tovi eikä meillä ole täällä kämpillä minkäänlaista kaulinta, tuli lopputuloksesta ihan siedettävä. Ajattelin, että kyllä nyt jokainen karjalaista perimää oleva osaa jonkinlaiset piirakat leipoa! Ja muki käy ihan hyvin kaulimesta paremman puutteessa...
Toivon aurinkoista ja iloista juhannusta kaikille jotka sattuu tätä lukemaan! Täytyykin etsiä ne perinteiset seitsemän kukkaa tyynyn alle Losista tällä kertaa... Toimiihan ne taiat Suomen rajojen ulkopuolellakin?
Keskiviikkona vietettiin kerran kuukaudessa järjestettävää Pub nightiä Suomikodilla. Mun ja Miran työvuoro alkoi vasta klo 13 ja päättyi joskus yhdeksän aikaan illalla. Ensin oli vuorossa Beauty hour, lakkailtiin asukkaiden kynsiä (joukossa oli myös yksi uskalias mies...) ja laitettiin vähän meikkiä ja hiuksia halukkaille. Illemmalla sitten paikanpäälle tuli bändi soittamaan, ja asukkaat pääsivät nauttimaan meidän tarjoilemista drinkeistä sekä tanssista (jota me ei kyllä siis tarjottu, vaikkakin molemmat jouduttiin illan aikana lattialle pyörähtelemään :D).
Tänään oli Coffee barissa Father's day -teema (täällä on sunnuntaina isänpäivä), johon meiltä oli pyydetty pientä isänpäiväyllätystä. Päädyttiin sitten soittamaan My boy lollipop sing alongs -levyltä, ja sen tahdittamana jaettiin tikkareita ja halauksia kaikille isille (ja muille miehille). Tosin loppujen lopuksi tikkareita jäi niin paljon yli, että naisetkin saivat omansa.
Työpäivän jälkeen lähdettiin tutustumaan Queen Elisabeth parkiin tähän melko lähelle. Puisto oli mäkinen, ja ylhäältä pystyikin katselemaan kivasti Downtownille. Ite tykkäsin paljon kauniista puusilloista ja romanttisista "salapaikoista".
Kukkakuvia otin noin miljoona, mutta en viitti tukkia tätä koko blogia niillä... :P
Oon aina halunnut mahtua lehden alle!
Mira "hyi tääl on joku ötökkä" puiston hämärissä...
Downtown!
Tässä niitä ihania salapaikkoja puistossa. Tosin vähemmän romanttista istuskella penkillä yksinään... :D
Pääsin
muuten myös alkuviikolla ekaa kertaa elokuviin täällä, kun yks
kaveri tarjoutui viemään mut. Popcornit oli isompia kun Suomessa ja
saleja oli varmaan tuhat, mutta hengissä selvisin!
Käytiin perjantain päätteeksi keskustassa istuskelemassa. Vielä tähän loppuun kaupungin iltatunnelmaa:
Mennyt viikonloppu sujui edellistä rauhallisemmissa merkeissä. Perjantai-iltana jätin Miran päikkäreille kotiin ja lähdin paikallisen kaverin opastamana kuvaamaan auringonlaskua kauniille English baylle. Auringonlaskun upeutta ei vähentänyt se että unohdin kameran muistikortin kotiin, mutta siitä johtuen en nyt voi jakaa illan maisemaa kanssanne!
Lauantaina suunnattiin Granville Islandille, jolla sijaitsee paljon kehuttu Public Market. Paikka on kauppahallia muistuttava, mutta aikalailla turisteille suunnattu. Kuunneltiin katubändin kaunista musiikkia, kierreltiin hedelmä- ja leivoskojujen lomassa sekä nautittiin kiinalaista take away -ruokaa (päälle vielä ihanat leivoskahvit...) Tässä tunnelmia:
Nam mitä porkkanakakkua... vaikka edelleen oon sitä mieltä, että itsetehty on parasta!
Alkuillasta
päätettiin mennä poikkeamaan vielä Stanley Parkissa. Nähtiin puistosta
vain pieni osa, mutta onneksi sinne on aikaa mennä uudelleen!
Sunnuntai on mennyt lähinnä ruoanlaittoon, pyykinpesuun ja siivoukseen (kyllä, täälläkin eletään ihan tavallista elämää...) Nyt sitten kohti seuraavaa harjoitteluviikkoa (jonka jälkeen harjoittelu täällä onkin jo puolivälissä, outoa!).
Tänään meillä oli työpaikalla family bbq -day. Yleensä sitä vietetään suomalaisen juhannuksen aikaan, mutta tänä vuonna oltiin vähän etuajassa. Hyvä niin, sillä mä ja Mira lähdetään juhannukseksi aivan muille maille lomailemaan ;). Koska sää oli enimmäkseen sateinen, juhlat pidettiin sisätiloissa. Koristeltiin alakerta juhlatunnelmaan sopivaksi suomenlipuilla ja koivuilla, paikalle saapui myös bändi soittamaan. Asukkaat omaisineen saivat sitten nauttia kokkien tekemästä grilliruoasta sekä mansikkakakusta. Tässä pari kuvaa tilasta:
Tällainen kesämaisema ilmestyi yläkerran aulaan!
Viikolla käytiin parin työntekijän mukana tallilla. Ite olin tietysti aivan myyty kun pääsin pitkästä aikaa heppoja paijailemaan, ja sain auttaa päiväruokinnassakin. Tallilla oli paljon ns. minihevosia, joita Suomessa näkee lähinnä eläinpuistoissa. Olisi tehnyt mieli laittaa taskuun myös yksi aivan yli-ihanista koiranpennuista, jotka olivat tallilla odottamassa uusille omistajilleen lähtemistä. Olisin voinut viettää tallilla varmaan koko yön, mutta lähdettiin kuitenkin päivän päätteeksi läheiseen pubiin keskiviikon tarjous -hot wingseille (3 dollaria/10 siipeä, melko halpaa Suomen hintoihin verrattuna!)
Pentu nro 6(?!)
Voiko tuollasta olla edes olemassa?!
Pääsin kuvaan noin komean pojan kanssa!
Taas on yksi viikko johonkin huvennut! Töissä oli menneellä viikolla ohjelmassa shopping and lunch trip Brentwood malliin. Shoppailuretkellä jokaisella työntekijällä oli yksi vastuuasukas, jonka kanssa ostoskeskuksessa kierreltiin ja käytiin syömässä. Mulla ja vastuumummollani retki sujui kivasti etsiessä hänelle uutta kesähattua ja muuta pientä kivaa. Menomatkalla bussissa jouduttiin Suomikodin perinteen mukaisesti yhdessä Miran kanssa järjestämään extempore -lauluesitys mukanaolijoille. Jostain syystä päädyttiin laulamaan suvivirsi, tosin meidän versio taisi olla sekoitus montaa eri säkeistöä. Kumma juttu ettei sitä vieläkään osaa ulkoa, vaikka joka ikinen kevät se on koulun juhlissa laulettu...
Viimeviikolla oli myös asukkaiden chinese luncheon, johon yksi työntekijä haki suuret laatikolliset ruokaa läheisestä kiinalaisesta. Saatiin sitten tarjoilla ruokaa ja juomia, sekä nauttia itsekin kiinalaisesta lounaasta. (Onneksi ruokaa jäi niin paljon yli, että päästiin nauttimaan siitä vielä illalla kotonakin!)
Oon myös päässyt viettämään tosi mielenkiintoisia iltapäiviä one to one -ajalla asukkaiden kanssa. Niin mielenkiintoisia, että jäin huomaamattani ylitöihin yhtenä iltapäivänä kun kuuntelin kroatialaissyntyisen rouvan tarinaa hänen nuoruudestaan. Jotenkin aika ja paikka menettävät merkityksensä (ja kellon olemassaolo unohtuu), kun puhe siirtyy menneisiin aikoihin. Melkein joka iltapäivä on siis viimeinen tunti varattu asukkaiden kanssa keskusteluun (tai ulkoiluun, jos sää sallii).
Perjantaina lähdettiin viettämään iltaa yhden meidän työkaverin luokse, ja myöhemmin illalla yhdelle night clubille Downtowniin. Mukaan tuli myös pari työkaverin kaveria. Ilta oli tosi kiva, eikä kyllä paljoa istuskeltu ennekuin kotimatkalla bussissa!
Perjantai-iltaan valmistautumista...
Lauantaina oli tarkoitus mennä syömään keskustan White Spotiin, mutta paikanpäällä huomattiin että koko talo jossa ravintola sijaitsi, oli purettu. Ei kannata siis luottaa googlemapsin ohjeisiin aivan varauksettomasti! Päädyttiin sitten Gastownin Lamplighteriin burgereille. Lauantai-illaksi meidät oli kutsuttu yksille synttärit, ja pääsin ekaa kertaa elämässäni party busiin, joita täällä vissiin harrastetaan enemmänkin. Suomessa en ole koskaan nähnytkään...
Gastown on tällä hetkellä mun lemppari Vancouverin kaupunginosista. Allaolevista kuvista varmaan voitte päätellä miksi (enkä nyt viittaa tohon meksikolaiseen katusoittajaan...)!
Sunnuntaina lähinnä lepäiltiin ja palauduttiin rankasta viikonlopusta! Kävin vähän kaupungilla pyörähtämässä, ja illalla käytiin yhdessä Miran katsastamassa Chinatownin nightmarket.
Chinatownin sisäänkäynti
Tässä vielä lopuksi sunnuntai-iltaisen Vancouverin silhuetti:
