Ihana Vancouver

Viimeinen kokonainen viikko Vancouverissa on jotenkin päässyt alkamaan! Alkaa olla se aika kun pitää kirjoittaa listaa niistä asioista joita on vielä "pakko" ehtiä tehdä ennen täältä lähtöä... Omalla kohdallani ainakin vuoristoretki ja aamiainen kadunvarsikahvilassa kuuluvat näihin.

Viimeviikko kului siivillä uusia opiskelijatyttöjä ohjatessa. Uudet suomitytöt Marjo ja Jenna on kyllä niin eteviä, että jäädään Miran kanssa pian vallan ilman töitä ;) On myös kiva ollut elää omaa harjoittelun alkua "uudelleen" tyttöjen kautta, ja näyttää kaupunkia sellaiselle joka ei sitä vielä tunne. 

Kynsien lakkaus onnistuu ihan hyvin bussia odotellessa:

Viimeviikon perjantaina lähdettiin Jennan, Marjon ja parin muun kaverin kanssa leikkimään cowboytä Vancouverin ainoaan country bariin. Ratsastin ekaa kertaa elämässäni rodeohärällä (näin ohimenennen voisi mainita, että kyseessä oli mekaaninen yksilö). Ilmeisesti pukittelevilla hepoilla ratsastelusta on ollut jotain hyötyä, koska pärjäsin rodeossa paremmin kuin useimmat :D Muistoksi jäi kyllä harvinaisen muhhkea mustelma reiteen...

Lauantai oli mulle erityisen jännä päivä, olin ekaa kertaa ihan oikeiden valokuvaajien mallina. Aamulla aikaisin lähdin hienolle asunnolle Westendiin, jossa make up -artisti laittoi mut kuviin sopivaksi. Kuvauksissa menikin sitten oikeastaan koko päivä, ja voin kertoa että mallin työ ei ole mitään kevyttä keikistelyä! Olin jälkeenpäin aivan poikki, mutta toisaalta aika onnellinen.

Niille jotka ei tiedä, niin malliksi päädyin aivan sattumalta. Istuin kerran Yaletownissa eräässä kahvilassa kirjoittelemassa päiväkirjaa, kun toinen näistä valokuvaajista tuli tuomaan mulle yhteystietonsa (hän työskenteli tässä kahvilassa). Ehkä se oli sitten kohtalon johdatusta, kun kahvila johon olin alunperin menossa sattui poikkeuksellisesti sulkeutumaan sinä päivänä aiemmin, ja jouduin jatkamaan matkaa Yaletowniin asti.

Oltiin päätetty mennä lauantai-iltana katsomaan English baylle jokavuotista Celebration of light -ilotulituskilpailua. Pienestä (tai oikeastaan harvinaisen suuresta mutta anyway) väsymyksestä huolimatta menin tyttöjen mukaan. Ilotulitusshow oli Vietnamin järjestämä ja aivan upea. Kuvia illasta mulla ei valitettavasti ole, kun en aamulla tajunnut lähteissä ottaa kameraa mukaan. Tällä viikolla on kuitenkin vuorossa Italian sekä Brasilian showt, joten ehkä jotain ilotulituskuvia saatte vielä nähdä.


Ilotulituksia seuraamassa oli muuten niin paljon ihmisiä, että ruuhkaisaan kotimatkaan meni normaalin 45 minuutin sijasta noin kolme tuntia!


Sunnuntaina lähdettiin ihailemaan Stevestonin kaunista kalastajakylää. Päivä kului aurinkoisesti syöden, maisemia katsellen ja vielä vähän lisää syöden...

Kuten näkyy, löysin Stevestonista myös elämäni miehen! (Hieman ehkä kiviseltä vaikutti, mutta eikö niiden kuulukkin olla alkuun vähän juroja...)

Tänään lähdettiin töiden jälkeen Marjon ja Jennan kanssa käymään downtownissa, kun halusin kuvailla tuttuja maisemia muistoksi Suomeen. Vaikka en ole paljoa maailmaa nähnyt, en usko että monen suurkaupungin ydinkeskusta voi olla näin kaunis ja vihreä... Nämä kuvat on otettu Robson streetiltä, Downtownin suosituimmalta ostoskadulta.

Maisteltiin myös suklaakuorrutteista omenaa (joka oli kyllä tuhat kertaa parempaa miltä kuulostaa!)

Tällaisiin ruokatunnelmiin taidan tänään lopetella... Tässä vielä teille vanha, ihana laulu!

Ruokaisissa tunnelmissa

Tänä aamuna innostuin lenkin jälkeen kokkailemaan Miralle sunnuntai-brunssin! Ehkä siksi, että tänään on meidän viimeinen aamumme kaksin täällä. Mennään illalla vastaan uusia opiskelijatyttöjä lentokentälle, ja loppuaika harjoittelussa (vajaa kolme viikkoa) vietetään sitten nelistään.

Kulunut työviikko alkoi maanantain heppafarmi-retkellä, josta mummot ja papat (ja aino) nauttivat suuresti! Juttua hepoista ja koirista riittikin pitkin viikkoa. Muutenkin työviikko sujui mukavissa (ja aurinkoisissa) merkeissä.

Tiistaina oli Miralla synttärit, ja illalla suunnattiinkin yhden meidän kokin kanssa ravintolaan syömään. Voitte kuvitella että kun kokki saa valita ruokapaikan, ei lopputulos voi olla huono! Mun kreikkalainen salaatti oli ihanaa, samoin tuo kuvassa näkyvä tomaatti-selleri-suola -drinkki. Kuulostaa oudolta, mutta maistui mahtavalle.

Loppuviikkoon mahtui töiden lisäksi mm. farkkuostoksia Brentwood mallissa (Mira-raukka joutui makutuomariksi, ja mun kuuluisan päätöksentekonopeuden johdosta ei reissusta selvitty aivan silmänräpäyksessä...), kukkamekkokävelyä kesäisellä kaupungilla ja perjantai-illan viettoa kavereiden kanssa.

Eilen mua pyydettiin ratsastamaan yhtä hevosta, kun omistajalla oli muuta menoa. Jäin sitten vielä auttamaan iltatallissa, kyllä oli ihanaa haistella heinäntuoksua kauniissa ilta-auringossa ja kuunnella hevosten tyytyväistä rouskutusta... Välillä mietin että harmi lähteä pois juuri kun alkaa tänne kotiutua, tää kesä on loppujenlopuksi kulunut niin nopeasti ettei sitä oikein edes ymmärrä!


Mulla olisi aivan mahtavia kuvia mummoista ja papoista viimeviikkojen ajalta, mutta en voi niitä valitettavasti tänne julkiseen levitykseen laittaa! Pistän tähän loppuun kuitenkin pari ahkeraa työkuvaa :D

Ps. Jos haluatte nähdä jotain uskomattoman kaunista, katsokaa tää viedo!

Kiire?

Miksi kiire? Asiakkaani sanoi töissä että mikäs kiire tässä kun hautaan ollaan kuitenkin menossa, ja kuka sinne ennen aikojaan haluaa. Niin, mihin me oikeastaan kiirehdimme? Aina pitää suorittaa, saada valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Yhteiskuntako se on joka kiireen luo, tai kulttuuri? Vai voiko kiireestä oikeastaan syyttää muita kuin itseämme?

Kun itse mietin omaa elämääni taaksepäin (jota tosin ei kovin paljon vielä ole :D), huomaan että tärkeimmät muistot liittyvät kiireettömyyteen. Pitkät juttutuokiot rantasaunan portailla, kesäiset metsälenkit hevosella, sunnuntaiaamujen kahvihetket ja käpyihmisperheiden rakentelu hoitolapsen kanssa.

Ikäänkuin kiire olisi menestyksen mittari. Mitä kiireisempi olet, sen tärkeämmäksi saat itsesi tuntea. Mitä enemmän ja mitä lyhyemmän ajan sisällä ehdit tehdä, sitä arvokkaampi olet. Ajatus ihmisen arvottamisesta ulkoisten asioiden puitteissa ahdistaa. Mitä sitten jos on hidas, arka tai muuten sopimaton kiireellisyyden muottiin?

Vanhusten kanssa työskennellessä olen huomannut, että ikääntyessä ristiriita hyödyllisyyden ja itsearvostuksen välillä on usein suuri. Moni kokee olevansa hyödytön kun ei enää kykene tuottamaan niissä mittasuhteissa, joissa yhteiskunta vaatii. Voiko tällaista ajattelua vaientaa? Saako luottaa siihen, että jokaisella ihmisellä on suorituksiin sitomaton arvo?

Anyway... Kiireestä puheenollen, kulunut viikko on kohdallani ollut melko kiireinen! Tosin tällä kertaa kyse on onneksi vain mukavasta kiireestä. Viikkoon on mahtunut mm. auringonlaskun ihailua English baylla:

...ratsastelua suloisella hepalla (oli muuten jokaisessa ratsastuskuvassa yhtä haltioitunut ilme, eikä ihme kun edellisestä kerrasta hepan selässä oli kulunut yli 2kk!):

...ja kaverin synttärijuhlintaa party boatilla, kuvassa tosin vasta kotoa lähdössä ;):

Tällaista tänään siis... Ensiviikko aloitetaan töissä tekemällä asukkaiden kanssa retki heppatallille huomenna(oon luultavasti enemmän innostunut siitä kuin suurin osa osallistujista :D). 

Tässä teille vielä ihana, ajatuksia herättävä laulu sunnuntain ratoksi:
                                       

Kesä on täällä!

Hartaan (noin kahden kuukauden) odotuksen jälkeen kesä on saapunut tänne vesisateen luvattuun maahan! Ainakin pari viikkoa pitäisi olla ihania helleilmoja, ja kuluneena viikonloppuna ollaankin jo ehditty ottaa Miran kanssa ilo irti tästä oudosta ilmiöstä.

Lauantaina retkeiltiin North Vancouveriin seabussilla. Matka on lyhyt, mutta mereltä päin ehtii nähdä downtownin upeasti:

Kun päästiin maihin, otettiin bussi kohti Lynn canyonia. Paikka ikivanhoine puineen ja kuohuavine koskineen oli mun mielestä aivan ihana. Olin onnessani, kun pääsin pitkästä aikaa kävelemään pehmeitä metsäpolkuja ja haistelemaan puiden tuoksua.

Lynn canyonin riippusillasta oltiin kuultu monenlaista juttua, mutta hengissä selvittiin! Ja maisemat alas olivat kyllä huikeat... (Silta on siis 50 metrin korkeudessa)

Tänään juhlistettiin lähes +30 lämpöastetta viettämällä ihan virallista rantapäivää suositulla Kitsilano beachilla. Uskalsinpa jopa uimaan Tyyneen valtamereen! Kuten kuvasta näkyy, muutama muukin oli keksinyt lähteä tänään rannalle:

Ollaan Miran kanssa pohdittu täällä ollessamme Suomen ja Kanadan eroja, tai lähinnä sitä mitä hyviä ja huonoja puolia kummassakin on. Kanadan outouksiin ollaan listattu ainakin seuraavat: 
-vesihanat (miksi pitää rakentaa erikseen kylmä- ja kuumahana, kun ne voisi laittaa yhteenkin?)
-suihkuratkaisu (asuntomme kiinteä suihku on ehkä olkapääni korkeudella kun seison sen vieressä, miksi rakennettu niin vaikka kanadalaiset eivät edes ole erikoisen lyhyttä kansaa!)
-maito- ja lihatuotteet ovat tosi kalliita, mutta esim. munkit ja donitsit halpoja verrattuna Suomen hintoihin.
-leivät ovat epäterveellisiä!
-verot eivät sisälly tuotteiden hintatietoihin, eli mitä tahansa ostaakin pitää aina muistaa lisätä mielessään hintaan verot, jotta saa todellisen hinnan. 


Kanadan hyviin puoliin ollaan puolestaan ajateltu ainakin:
-ystävälliset ihmiset, yleensä kaikki ovat täällä tosi ystävällisiä, ja myös juttelevat vieraille esim. bussissa tai pysäkillä (mikä järkytys suomalaiselle ;D)
-uskonnollisuus, tätä ollaan pohdittu aika paljon. Suomessa uskonnolliseen yhteisöön (tai ihan vain kirkkoon) kuuluminen tuo heti ihmiselle negatiivisen ja ahdasmielisen leiman otsaan. Täällä eri kulttuureja (ja näin ollen uskontojakin) on paljon, mutta tuntuu että ihmiset kunnioittavat toistensa vakaumusta. Täällä uskonnollisuus/hengellisyys ei ole tabu, vaan luonnollinen osa elämää.
-aivan ihanat (ja halvat!) bagelit, joita saa joka kulmasta kaupungilla. Miksi Suomessa ei ole tällaista vaihtoehtoa roskaruoalle?!


Tässä nyt vain muutama esimerkki, jotka ensimmäisenä mieleen tulivat! Eroja Suomen ja Kanadan välillä toki on paljon, mutta oikeastaan ihmisen elämä täällä on aivan yhtä tavallista (tai erikoista, miksi sitä nyt sitten haluaakin kutsua!) kuin Suomessakin.

Canada day -tunnelmia

Viikonloppuna täällä vietettiin Canada day:ta, Kanadan kansallispäivää. Meillä oli sen kunniaksi maanantai töistä vapaa, joten lomatunnelmista ei ole päästy palautumaan aivan täysin! Canada day:n juhlinta meidän osalta alkoi perjantain coffee bar:issa, joka oli (meidät mukaan lukien) koristeltu päivän tunnelmaan sopivaksi.

Perjantai-iltana käytiin yhden meidän kaverin kanssa elokuvissa, ja mentiin ajoissa kotiin nukkumaan! Lauantaina lähdettiin sitten tutkimaan UBC:n (University of British Columbia) kirjakauppaa kampukselle. Olisin halunnut ostaa tulevaa opinnäytetyötäni varten jotain luettavaa, mutta valitettavasti paikanpäältä ei löytynyt sosiaalialan kirjallisuutta, saati sitten omaishoitoa käsittelevää! Kiva oli kuitenkin nähdä yliopiston kampus. Illalla mentiin kaupungille (monien mm. erinäisiä bussimatkoja ja unohtuneita henkkareita sisältävien vaiheiden kautta) yhteen public houseen, jossa oltiin joskus aiemmin pikaisesti poikettu.

 Sunnuntaina oli sitten se varsinainen Canada day, käytiin haistelemassa tunnelmia Downtownissa ja Granville Islandilla. Punaista, valkoista ja vaahteranlehtilippuja näkyi arvatenkin jokapuolella... Illan ilotulitusta odotellessa kulutettiin aikaa matkustamalla yksi sky train -linja päästä päähän, kiinnostavaa välillä matkailla niinkin. Ilotulitusta oli muuten kuulemma seuraamassa neljännesmiljoona ihmistä, sen kyllä uskon!

Maanantai-vapaan kunniaksi leivoin pannaria, jota sitten nautiskeltiin jäätelön ja mansikoiden kanssa. Iltaa vietettiin "mökillä" eli tän meidän asuintalon kerhohuoneessa (joka haisee aivan mökiltä) biljardia pelaillen. Meillä on suunnitelmissa haastaa uudet suomitytöt biljardi-otteluun, joten pitää harjoitella!

Ajattelin vähän kertoa teille meidän työpäivien kulusta, tää blogi kun on lähinnä keskittynyt vapaa-aikaan. Suurimmaksi osaksi se tosin johtuu vaitiolovelvollisuudesta. Työskennellään siis maanantaista perjantaihin 8.45-15.45. Aamu alkaa yhden asukkaan syöttämisellä, jonka jälkeen saadaan ottaa oma aamupala. Aamupalan jälkeen järjestellään valmiiksi tarvittavat jutut aamupäivän ohjelmaa varten, ja haetaan paikalle mahdollisimman paljon asukkaita. Aamupäivän ohjelmaan kuuluu päivästä riippuen esim. uutisten lukua, jumppaa ja word gameseja tai muita pelejä. Lisäksi kerran viikossa kumpikin meistä menee aamupäiväksi special careen (vastaa suomalaista ryhmäkotia, jossa asuu lähinnä pitkälle dementoituneita) järjestämään ohjelmaa.

Aamupäivän ohjelman jälkeen onkin jo lounasaika, joten autetaan asukkaat ruokapöytien ääreen. Saadaan myös itse syödä lounas Suomikodilla. Ruoan jälkeen sitten järjestetään taas vaihtelevaa ohjelmaa, esimerkiksi yhteislaulut ja bingo (pakko olla joka viikko!) ovat suosittuja. Sateisessa kesäkuussa ei montaa kertaa päästy puutarhaan jäätelöä nautiskelemaan, mutta heinäkuussa asia (ehkä) korjaantunee. Kerran viikossa meillä on lisäksi suomiryhmä, joka (kuten nimestä ehkä voi päätellä) on vain suomalaisille asukkaille. Suomiryhmän me opiskelijat saamme ideoida kokonaan itse, ja se siis toteutetaan suomeksi (muut ohjelmat täällä vedetään englanniksi). 

Lähes joka iltapäivä viimeinen tunti on varattu one to one -ajalle asukkaiden kanssa. Tällöin saa yhden tai useamman asukkaan kanssa vain olla ja jutella tai esimerkiksi lähteä ulkoilemaan. 

Välillä tavallisten ohjelmien sijaan on jotain erikoista. Itse ollaan päästy mukaan mm. ostoskeskusretkelle, gardening day:hyn, summer family bbq -päivään ja chinese luncheon -iltapäivääm. Kerran kuussa järjestetään pub night, jolloin opiskelijatkin tulevat iltavuoroon. Ennen pubi-illan alkamista on asukkaiden beauty hour, johon kuuluu mm. kynsien lakkailua ja pientä meikkailua.

Tässä nyt aikalailla tiivistetyssä muodossa se, mitä me tehdään kaikki arkipäivät täällä. Taisi tulla aika epäselvästi kirjoitettua, mutta toivottavasti saatte luettua! Huomisesta pitäisi alkaa meidän Vancouver-historian pisin helle- ja aurinkoputki. Tosin koetuista säätilan vaihteluista viisastuneena en uskalla iloita mahdollisesta kesästä vielä etukäteen!