Pikaiset heipat!

Pakko se on kai myöntää viimein! Perjantai-ilta (tai no kello puoli kaksi yöllä..) ja huomisaamuna lähtö New Yorkiin. Käytiin vielä tänään töissä coffee barissa pitämässä jäähyväispuhe ja sanomassa heipat asukkaille ja työntekijöille (vuorotellen vollotettiin Miran kanssa...) Illalla käytiin parin kaverin kanssa päivällisellä, ja yö on alkanut (ja varmaan jatkuu vielä tunnin jos toisenkin) pakkailujen merkeissä.

Vajaa viikko sitten käytiin Whistlerillä vuorella. Oltiin liikenteessä meidän kaverin autolla, ja jo matka vuorille oli uskomattoman kaunis... Puhumattakaan Whistlerin maisemista. Tässä muutama kuva (huomaatte etten liioittele :D)

Kuluneella viikolla saatiin kutsu japanilaiselle illalliselle erään mukavan pariskunnan luo. Ruoka oli mahtavaa (aika samanlaista kuin kiinalainen ruoka)! Toisena iltana puolestaan oltiin illallisella toisen ohjaajamme luona Pohjois-Deltassa. Viikolla päästiin myös osallistumaan Pub nightiin vielä viimeistä kertaa, kun meidän pyynnöstä elokuun Pubi-ilta järjestettiin jo näin alkukuusta.

En ala tähän (enkä tähän aikaan) sen kummempaa analyysia kirjoittelemaan harjoitteluajasta täällä Vancouverissa, mutta sen verran voin sanoa että tosi kasvattava kesä on ollut. Olen nähnyt ja kokenut paljon, saanut upeita muistoja ja nauttinut ajasta täällä. Tietenkään aina ei ole ollut ihanaa, ja myös itsensä kanssa elämistä ja pärjäämistä (kun on ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa on oikeasti itse ainoa joka voi itsestään huolehtia)on tullut täällä harjoiteltua ihan erilailla kun Suomessa.

Olen tosi onnellinen, että aikanaan hain tänne harjoitteluun, ja pääsin! Vaikka lähtö keväällä jännitti, en todellakaan tätä kokemusta vaihtaisi pois. Sekä harjoitteluaika, että kaikki se mitä on tapahtunut harjoittelun ulkopuolella tulee säilymään ajatuksissa varmasti pitkään.

Lopetan nyt tämän jaarittelun (ja ilmeisesti bloginkin, ellen sitten Nycistä jotain kuvia laita...) ja suuntaan unien kautta lentokentälle!