Enkelten kaupungissa

Sumuinen Los Angeles hyvästeli meidät lyhyen tuttavuutemme jälkeen aurinkoisella ja ehkä viikon lämpimimmällä aamulla eilen (tai sitten ilma vaan tuntui todellisuutta lämpimämmältä pienestä kuumetilasta johtuen). Kaupunki oli Hollywoodia, Beverly Hillsiä ja Universal Studiota. Glamouria, kalliita liikkeitä ja hienoja autoja. neonvaloja, turisteja ja kuuluisuuksien kotitaloja.

Se mitä itse en tiennyt etukäteen, on että kaupunki oli myös loputtomasti kodittomia ihmisiä ostoskärryineen ja nyytteineen, kannabiksen imelää tuoksua pimeillä kujilla, kuselta haisevia katuja downtownissa ja tennareita sähkölinjalla (kun joku kuolee jengitappelussa, muut jengiläiset heittävät tennarit sähkölinjalle "tuntemattoman" vainajan muistoa kunnioittamaan).

Los Angeles on upea, mutta karu kaupunki. Viiden yön reissulla ehdittiin nähdä Santa Monican ja Venice beachin rannat, Universal studioiden turistinähtävyydet, likainen downtown, rikkaat alueet Beverly Hillsissä, uinuvan rauhallinen Long beach -kaupunki ja Hollywoodin ihmemaa. Ainakin. 

En olisi ikinä uskonut (eikä varmasti kukaan minut tunteva) rakastuvani Hollywoodiin. Olin ajatellut, että käväisy walk of famella riittää, ja loppupäivän voi sitten tehdä jotain kiinnostavaa. Jotenkin se satumainen tunnelma vei kuitenkin mukanaan, ja lopulta vietimme Hollywoodissa aikaa kahtena eri päivänä.

Yhtenä aamuna kun matkustettiin metrolla laitoin merkille, että vastapäätä minua seisoi tumma poika kirjoittelemassa jotakin mustakantiseen vihkoon. Mietin miten nättiä nähdä, kun joku kirjoittaa käsin nykyaikana. No jäätiin sitten Miran kanssa pois ja poika jatkoi matkaansa. Myöhemmin samana päivänä käveltiin kadulla (ja mikä todennäköisyyksien huippu) sama tumma poika seisoi pian edessämme! Hän kertoi kirjoittaneensa laulua metron kukkamekkoisesta tytöstä. Poika luki minulle tekstinsä, oli aika hassua kuulla tuntemattoman ajatuksia itsestä. Näin siis uusi (ja varmasti hienoin , jonka olen koskaan omistanut!) mekkoni pääsi historiankirjoihin (liioittelua?). Poika lahjoitti mulle äänittämänsä levyn ja vastalahjaksi pakotin hänet valokuvamallikseni:

Loma kului nopeasti, vaikka sairastelu hieman häiritsikin tunnelmaa... Lähtöpäivänä kun matkustettiin metrolla lentoasemalle olinkin melko kuumeessa. Oloa ei merkittävästi helpottanut, että viereeni sattui istumaan eräs vanhempi meksikolainen gentleman. Sain koko matkan kuunnella perusteita sille miksi minun tulisi mennä naimisiin hänen kanssaan ja miksi minun tulisi matkustaa yksityislimusiineilla julkisen liikenteen sijaan (kuumehouruissani kyllä todella mietin, että yksityisauto olisi ollut sillä hetkellä hieman miellyttävämpi tapa taittaa matkaa).  


Kaikenkaikkiaan Los Angeles oli hieno, mutta erilainen kokemus kuin odotin. Seuraavan kerran palaan blogin ääreen todennäköisesti arkisemmissa merkeissä!

Ps. Juhannusyöksi en löytänyt kukkia tyynyn alle, mutta päätin testata toista taikaa josta äitini minua valaisi (väitti lukevansa kirjasta, mutta liekö itse kokeillut aikanaan..!). Tulevan sulhasen pitäisi siis näkyä unessa myös pukemalla vasemman jalan sukka väärinpäin yön ajaksi. En tiedä pitäisikö vähitellen alkaa huolestua, kun sulhasunia ei kuulunut tänäkään vuonna!