Kiire?

Miksi kiire? Asiakkaani sanoi töissä että mikäs kiire tässä kun hautaan ollaan kuitenkin menossa, ja kuka sinne ennen aikojaan haluaa. Niin, mihin me oikeastaan kiirehdimme? Aina pitää suorittaa, saada valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Yhteiskuntako se on joka kiireen luo, tai kulttuuri? Vai voiko kiireestä oikeastaan syyttää muita kuin itseämme?

Kun itse mietin omaa elämääni taaksepäin (jota tosin ei kovin paljon vielä ole :D), huomaan että tärkeimmät muistot liittyvät kiireettömyyteen. Pitkät juttutuokiot rantasaunan portailla, kesäiset metsälenkit hevosella, sunnuntaiaamujen kahvihetket ja käpyihmisperheiden rakentelu hoitolapsen kanssa.

Ikäänkuin kiire olisi menestyksen mittari. Mitä kiireisempi olet, sen tärkeämmäksi saat itsesi tuntea. Mitä enemmän ja mitä lyhyemmän ajan sisällä ehdit tehdä, sitä arvokkaampi olet. Ajatus ihmisen arvottamisesta ulkoisten asioiden puitteissa ahdistaa. Mitä sitten jos on hidas, arka tai muuten sopimaton kiireellisyyden muottiin?

Vanhusten kanssa työskennellessä olen huomannut, että ikääntyessä ristiriita hyödyllisyyden ja itsearvostuksen välillä on usein suuri. Moni kokee olevansa hyödytön kun ei enää kykene tuottamaan niissä mittasuhteissa, joissa yhteiskunta vaatii. Voiko tällaista ajattelua vaientaa? Saako luottaa siihen, että jokaisella ihmisellä on suorituksiin sitomaton arvo?

Anyway... Kiireestä puheenollen, kulunut viikko on kohdallani ollut melko kiireinen! Tosin tällä kertaa kyse on onneksi vain mukavasta kiireestä. Viikkoon on mahtunut mm. auringonlaskun ihailua English baylla:

...ratsastelua suloisella hepalla (oli muuten jokaisessa ratsastuskuvassa yhtä haltioitunut ilme, eikä ihme kun edellisestä kerrasta hepan selässä oli kulunut yli 2kk!):

...ja kaverin synttärijuhlintaa party boatilla, kuvassa tosin vasta kotoa lähdössä ;):

Tällaista tänään siis... Ensiviikko aloitetaan töissä tekemällä asukkaiden kanssa retki heppatallille huomenna(oon luultavasti enemmän innostunut siitä kuin suurin osa osallistujista :D). 

Tässä teille vielä ihana, ajatuksia herättävä laulu sunnuntain ratoksi: