Ihana Vancouver

Viimeinen kokonainen viikko Vancouverissa on jotenkin päässyt alkamaan! Alkaa olla se aika kun pitää kirjoittaa listaa niistä asioista joita on vielä "pakko" ehtiä tehdä ennen täältä lähtöä... Omalla kohdallani ainakin vuoristoretki ja aamiainen kadunvarsikahvilassa kuuluvat näihin.

Viimeviikko kului siivillä uusia opiskelijatyttöjä ohjatessa. Uudet suomitytöt Marjo ja Jenna on kyllä niin eteviä, että jäädään Miran kanssa pian vallan ilman töitä ;) On myös kiva ollut elää omaa harjoittelun alkua "uudelleen" tyttöjen kautta, ja näyttää kaupunkia sellaiselle joka ei sitä vielä tunne. 

Kynsien lakkaus onnistuu ihan hyvin bussia odotellessa:

Viimeviikon perjantaina lähdettiin Jennan, Marjon ja parin muun kaverin kanssa leikkimään cowboytä Vancouverin ainoaan country bariin. Ratsastin ekaa kertaa elämässäni rodeohärällä (näin ohimenennen voisi mainita, että kyseessä oli mekaaninen yksilö). Ilmeisesti pukittelevilla hepoilla ratsastelusta on ollut jotain hyötyä, koska pärjäsin rodeossa paremmin kuin useimmat :D Muistoksi jäi kyllä harvinaisen muhhkea mustelma reiteen...

Lauantai oli mulle erityisen jännä päivä, olin ekaa kertaa ihan oikeiden valokuvaajien mallina. Aamulla aikaisin lähdin hienolle asunnolle Westendiin, jossa make up -artisti laittoi mut kuviin sopivaksi. Kuvauksissa menikin sitten oikeastaan koko päivä, ja voin kertoa että mallin työ ei ole mitään kevyttä keikistelyä! Olin jälkeenpäin aivan poikki, mutta toisaalta aika onnellinen.

Niille jotka ei tiedä, niin malliksi päädyin aivan sattumalta. Istuin kerran Yaletownissa eräässä kahvilassa kirjoittelemassa päiväkirjaa, kun toinen näistä valokuvaajista tuli tuomaan mulle yhteystietonsa (hän työskenteli tässä kahvilassa). Ehkä se oli sitten kohtalon johdatusta, kun kahvila johon olin alunperin menossa sattui poikkeuksellisesti sulkeutumaan sinä päivänä aiemmin, ja jouduin jatkamaan matkaa Yaletowniin asti.

Oltiin päätetty mennä lauantai-iltana katsomaan English baylle jokavuotista Celebration of light -ilotulituskilpailua. Pienestä (tai oikeastaan harvinaisen suuresta mutta anyway) väsymyksestä huolimatta menin tyttöjen mukaan. Ilotulitusshow oli Vietnamin järjestämä ja aivan upea. Kuvia illasta mulla ei valitettavasti ole, kun en aamulla tajunnut lähteissä ottaa kameraa mukaan. Tällä viikolla on kuitenkin vuorossa Italian sekä Brasilian showt, joten ehkä jotain ilotulituskuvia saatte vielä nähdä.


Ilotulituksia seuraamassa oli muuten niin paljon ihmisiä, että ruuhkaisaan kotimatkaan meni normaalin 45 minuutin sijasta noin kolme tuntia!


Sunnuntaina lähdettiin ihailemaan Stevestonin kaunista kalastajakylää. Päivä kului aurinkoisesti syöden, maisemia katsellen ja vielä vähän lisää syöden...

Kuten näkyy, löysin Stevestonista myös elämäni miehen! (Hieman ehkä kiviseltä vaikutti, mutta eikö niiden kuulukkin olla alkuun vähän juroja...)

Tänään lähdettiin töiden jälkeen Marjon ja Jennan kanssa käymään downtownissa, kun halusin kuvailla tuttuja maisemia muistoksi Suomeen. Vaikka en ole paljoa maailmaa nähnyt, en usko että monen suurkaupungin ydinkeskusta voi olla näin kaunis ja vihreä... Nämä kuvat on otettu Robson streetiltä, Downtownin suosituimmalta ostoskadulta.

Maisteltiin myös suklaakuorrutteista omenaa (joka oli kyllä tuhat kertaa parempaa miltä kuulostaa!)

Tällaisiin ruokatunnelmiin taidan tänään lopetella... Tässä vielä teille vanha, ihana laulu!