Lauantaina suuntasimme Metrotowniin, joka on British Columbian suurin ostoskeskus. Se on lyhyen bussi- ja sky train -matkan päässä meidän kämpiltä. Metrotown oli kyllä kymmenen kertaa suurempi kuin olin osannut kuvitellakkaan! Paljon olisi ollut kaikkea kivaa, mutta tunnetusti hyvänä päätöstentekijänä en tienkään osannut valita mitä haluaisin, joten en ostanut oikeastaan mitään.
Lauantai-iltana kävin kuvailemassa ilta-aurinkoa läheisen joen rannassa.
Sunnuntai kului lämpimissä merkeissä. Jopa niin lämpimissä, että seurauksena auringonotosta sain tulipunaiset takareidet (ainoa alue, johon en käyttänyt 60-kertoimista aurinkorasvaa :P)! Vietimmekin oikeastaan koko päivän keskustan lähellä eräässä puistossa makoillen ja keräillen voimia alkavaa työviikkoa varten. Tässä vähän näkymiä puistosta:
Olen miettinyt miltä tuntuu olla nuoren (ehkä 60-vuotiaan) dementoituvan ihmisen puoliso. Miltä tuntuu kun oma rakas ei enää muista mitä haarukalla tehdään tai miksi vessassa käydään? Miltä tuntuu kun vuosikymmenten ajan tuntemasi kumppani ei enää tiedä kuka olet tai miksi olet tullut häntä tapaamaan? Miltä tuntuu kun yhteisiä ja odotettuja eläkevuosia ei koskaan tullutkaan?
Näkeekö puoliso dementoituvan silmissä samanlaisen loisteen, johon aikanaan rakastui? Vai näkeekö vain varjon, kuoren entisestä ihmisestä? Miltä tuntuu kantaa omassa sydämessään kaikkia niitä muistoja, hetkiä, jotka ovat toisen mielestä pyyhkiytyneet?
Voivoi, ole nyt jatkossa varovainen sen auringonoton kanssa! Varjossakin ruskettuu. Hitaasti hyvä tulee. Just lehdessä taas varoiteltiin ihosyövästä, eikä turhaan... Purkista saa turvallisemman rusketuksen :)
VastaaPoistaTiedän erään pariskunnan, joille kävi juuri noin vaimon dementoitumisen kanssa.
Sinun pitäisi suomalaisena puolustaa aitoja asioita, kuten aurinkorusketusta purkki-vastaavan sijaan ;)
Poista